Myytti TTIP-sopimuksen läpinäkyvyydestä murtuu

Seuraava teksti on koostettu suomeksi Corporate Europe Observatoryn artikkelista Busting the myths of transparency around the EU-US trade deal. Käännös julkaistaan lisenssillä Creative Commons Attribution-NonCommercial-ShareAlike 3.0 Unported.

access democracy denied
Kuva: Jonathan McIntosh (CC BY 2.0)

Myytti TTIP-sopimuksen läpinäkyvyydestä murtuu

Yleistä etua puolustavat kansalaisjärjestöt ovat jo vuosia arvostelleet EU:n kauppapolitiikkaa läpinäkymättömyydestä, vakavasta demokratiavajeesta ja estottomasta suuryhtiöiden etujen suosimisesta (esimerkkejä löytyy täältä, täältä ja täältä).

Europarlamentti hylkäsi pahamaineisen ACTA-sopimuksen (Anti Counterfaiting Trade Agreement) sillä painavalla perusteella, että salaiset neuvottelut lainmuutoksiin johtavasta sopimuksesta tuottavat tulokseksi huonoa lainsäädäntöä.

Asiaa tuolloin ajaneet Euroopan parlamentin jäsenet ovat vaatineet suurempaa avoimuutta myös neuvotteluihin TTIP-sopimuksesta (Transatlantic Trade and Investment Partnership). Digitaalisia oikeuksia puolustavat aktivistit ovat puolestaan varoittaneet Euroopan komissiota siitä, että salailu ”saattaisi merkitä TTIP- sopimukselle samanlaista kuoliniskua kuin ACTA-sopimukselle”.

Tähän mahdollisuuteen komissio on vastannut PR-offensiivilla. Komission kauppaosasto (DG Trade) esittäytyy läpinäkyvyyden malliesimerkkinä tarjoamalla kysymys ja vastaus -palstoja, sopimusneuvottelujen läpinäkyvyyttä selostavia taustoitusjulkaisuja sekä esitteitä, joissa selitetään, miksi TTIP on eri asia kuin ACTA.

”Tähän sopimukseen kohdistuu suurempaa mielenkiintoa kuin mihinkään aiemmin neuvottelemaamme”, komissiosta sanotaan. ”Ymmärrämme, että sen valaisemiseksi, mitä neuvotteluissa kulloinkin tapahtuu, tarvitaan uudenlaisia aloitteita.”

Nämä ”uudet aloitteet” kuitenkin luovat pikemminkin varjoa kuin valoa.

Ottamalla keskeiset väitteet yksityiskohtaisempaan tarkasteluun saadaan selville, miten komission kauppaosasto rakentaa myyttiä avoimuudesta ja vastuullisuudesta.

1. myytti: EU on neuvotteluja valmistellessaan hyvin avoin erilaisille näkemyksille asiasta 

Todellisuus: Neuvotteluihin valmistautuva EU osoittaa erittäin suurta avoimuutta suuryhtiöiden edunvalvonnalle.

Läpinäkyvyyttä selostavassa tiedotteessa komissio väittää, että ”kansalaisyhteiskunnan näkemykset ovat ratkaisevassa asemassa” EU:n neuvotellessa kauppasopimuksia, ja että komissio nojaa ”ennen neuvottelujen aloittamista yleisöltä saatuun informaatioon”, joka ”heijastaa erilaisten näkemysten laajaa kirjoa”.

EU:n tiedonsaantioikeuksien nojalla hankitut dokumentit kuitenkin osoittavat, että DG on valmistellut sopimusta suuryhtiöiden ja niiden etuja edustavien lobbaajien kanssa suljettujen ovien takana pidetyissä kokouksissa ainakin 119 kertaa – mutta tavannut kuluttajajärjestöjä ja ammattiliittoja vain muutaman kerran. Siihen mennessä kun ilmoitus kauppaneuvottelujen alkamisesta julkaistiin helmikuussa 2013, tapaamisia julkista intressiä edustavien tahojen kanssa ei ollut järjestetty yhtään ainutta, vastakohtana kymmenille tapaamisille liike-elämän lobbareiden kanssa (kts. CEO:n artikkeli aiheesta).

Myös EU:n ensimmäisiin konsultaatioihin tuli vastauksia vain yhtiöiltä ja eri teollisuusalojen järjestöiltä. Tämä ei yllätä, kun katsotaan, miten näiden kysymykset on asetettu. Mikähän mahtaisi olla tavallisen kansalaisen vastaus mm. seuraavanlaiseen kysymykseen: ”Kun huolenaiheena ovat investoinnin esteet, mikä on arvionne rajoitteista yritykselle koituvasta kustannusrasituksesta (prosentteina investoinnin kokonaisarvosta)?”

Aiemmista kauppaneuvotteluista kertyneen kokemuksen perusteella voidaan odottaa lähiaikoina uutta näyttöä siitä, miten komissio tälläkin kertaa varaa kaupallisille toimijoille suosituimmuusaseman ja suhteettoman vaikutusvallan neuvotteluihin (katso CEO:n raportti [pdf] kaupanalojen tunkeutumisesta EU-Intia-sopimuksen neuvotteluihin).

Corporate Europe Observatory on saanut tietovuotona nähtäväkseen sisäisiä raportteja, jotka osoittavat komission pitävän tiiviisti yhteyttä tiettyihin teollisuuden järjestöihin – ja vain niihin – ”saadakseen tuntumaa niiden tavoitteisiin” esimeriksi sellaisissa asioissa kuin palveluiden kaupan vapauttaminen.

Käy selväksi, kenen näkemykset todella otetaan lukuun.

2. myytti: Komissio tuo saataville mahdollisimman kattavan informaation siitä, mistä kauppaneuvotteluissa on kysymys

Todellisuus: Komissio pitää huolen aiotun sopimuksen sisältökysymysten pysymisestä poissa julkisuudesta.

Komission oman väitteen mukaan se on ”sitoutunut tuottamaan mahdollisimman paljon tietoa neuvottelujen kulusta”. Se väittää jopa, että ”komissio on ottanut ennennäkemättömän askeleen antamalla julkisuuteen jopa joukon papereita, jotka kuvaavat EU:n lähtökohtia neuvotteluissa”, joita se esitti USA:lle neuvottelujen alkaessa heinäkuussa Washingtonissa, ensimmäisellä neuvottelukierroksella.

On toki rohkaisevaa, että komissio on lopultakin alkanut tuoda neuvottelukantojaan julki. Julkaistut paperit käsittävät kuitenkin vain pienen osan neuvotelluista. Tietovuotona Corporate Europe Observatoryn nähtävänä olleiden sisäisten raporttien mukaan Washingtonissa on keskusteltu julkaistujen lisäksi laajalla skaalalla monista muista kysymyksistä – alkaen palvelujen kaupan vapauttamisesta, aina kiistanalaiseen investoijien ja valtioiden välisten kiistojen ratkaisumenettelyn käsittelyyn asti.

Komissio on siis vienyt neuvottelupöytään useita asioita, joita ei komission verkkosivulta löydä. Eikö kansalaisilla ole oikeutta myös niitä koskevaan tietoon? Mitä komissio piilottelee?

EU:n pääneuvottelijan kirjeestä vastapuolelle USA:ssa ilmenee, että komission tarkoituksena on salata suurin osa neuvoteltavan sopimuksen sisällöstä. ”Kaikki TTIP-neuvotteluja koskevat sopimus- ja neuvotteluvaihedokumentit, mukaan lukien neuvoteltavat sisällöt, osapuolten tekemät ehdotukset, liittenä seuraava selvitysmateriaali, keskustelupöytäkirjat, neuvottelusisältöihin liittyvät sähköpostiviestit ja muu neuvotteluihin liittyvä informaationvaihto — pidetään luottamuksellisina.” Edelleen: ”Komissio saattaa päättää julkaista joitakin sellaisia dokumentteja, joista ilmenee ainoastaan EU:n kanta.”

Knowledge Ecology International (USA) kirjoittaa konsultoivassa TTIP-sopimusta koskevassa kannanotossaan: ”Kun tekstejä ei julkaista, on miltei mahdotonta antaa neuvottelijoille palautetta juuri niistä neuvoteltavista asioista, joilla on eniten vaikutusta kansalaisten elämään. —  Sopimuksen vaikutusten arvioimiseksi on välttämätöntä saada perusteelliset tiedot siitä, miten sovittavia ehtoja aiotaan soveltaa, ottaen huomioon aiemmat sopimukset ja kansainväliset menettelytavat sekä uuden sopimuksen osa-alueiden muodostama kokonaisuus.”

Niinpä on tarpeen julkistaa välittömästi laajalle yleisölle kaikki neuvottelupöytään viedyt tekstit, jotka eivät määritelmällisesti ole enää salaisia. Kuten aiemmillakin kauppasopimuksilla, myös tällä sopimuksella vaikutettaisiin sekä miljoonien ihmisten elämään että demokratiamme tulevaisuuteen. Tästä syystä sopimus vaatii saman intensiivisen julkisen seulonnan ja perusteellisen tarkastelun kuin mikä tahansa eurooppalainen laki, josta julkaistaan ja käsitellään useampia versioita ennen kuin se hyväksytään.

3. myytti: Neuvotteluissa menestyminen edellyttää niiden tietynasteista salaamista

Todellisuus: Jos kansalaiset saisivat tiedon neuvoteltavana olevan EU-USA -vapaakauppasopimuksen todennäköisistä vaikutuksista elämäänsä, sopimus saattaisi herättää laajaa vastustusta. Siksi se pyritään saamaan aikaan julkisuudelta piilossa.

Euroopan komission opas läpinäkyvyyden toteutumisesta kauppapolitiikassa ilmaisee asian näin: ”Jotta neuvottelut toimisivat ja onnistuisivat, tietty luottamuksellisuus on tarpeen – eihän korttipelissäkään omia kortteja näytettäisi vastapuolelle.” Opas myös väittää, että  ”kauppaneuvotteluissa on täysin normaalia”, että itse keskustelut ja keskusteltavat tekstit ovat salaisia ”EU:n etujen suojelemiseksi” sekä sellaisen ”luottamuksen ilmapiirin” takaamiseksi, jossa neuvottelijoiden on mahdollista ”työskennellä yhdessä mahdollisimman hyvän sopimuksen aikaansaamiseksi”.

On kuitenkin olemassa kansainvälisiä kauppaneuvotteluja, joissa salaaminen ei ole ”täysin normaali” käytäntö. Esimerkiksi WTO:ssa, Maailman kauppajärjestössä, jäsenet – myös EU – julkistavat neuvottelupositionsa. Niin tehdään myös YK:n ilmastoneuvotteluissa, joissa osapuolet – jälleen EU muiden mukana – eivät edellytä kantojensa salaamista sopimukseen pääsyn edellytyksenä.

Sellaisia kauppaneuvottelijoitakin on, jotka ovat salaamisesta eri mieltä kuin komissio. Aiempi USA:n kauppaneuvottelija, Robert Zoelick, sanoo, että ”läpinäkyvyyden puute kauppaneuvotteluissa on suoraan sanoen aina hämmästyttänyt minua.” Hänen mukaansa tekstiluonnokset ovat joka tapauksessa satojen ihmisten nähtävillä – hallituksen virkamiesten, neuvonantajien ja lobbareiden. Joten miksi tietoja ei yksinkertaisesti laiteta saataville verkkoon? (Katso video julkisesta tilaisuudesta USA:ssa 19. kesäkuuta 2013, kohta 36:24 minuuttia.)

Mikä siis on salaamisen todellinen syy? Sopimus pyritään salaamaan yleisöltä siihen kohdistuvan laajan vastustuksen välttämiseksi, joka olisi todennäköinen, mikäli sopimuksesta koituvien ikävien seurausten mahdollisuus tulisi yleisesti tunnetuksi. Sopimus saattaa vaarantaa ravintomme turvallisuuden, terveytemme, työpaikkamme ja ympäristömme, rahamarkkinoiden vakauden ja oikeutemme digitaalisessa ympäristössä. Neuvottelujen on määrä varmistaa sopimus, joka on ”paras mahdollinen” suuryrityksille – ei Euroopan ja USA:n kansalaisille.

4. myytti:  Neuvotteluja ohjaa sopimuksen vaikutuksia koskeva riippumaton tutkimus

Todellisuus: Väitetyt riippumattomat tutkimukset ovat tosiassa joko komission itsensä laatimia tai neuvotteluissa omaa etuaan ajavien suuryritysten rahoittamien ajatuspajojen tuotteita.

Komission läpinäkyvyyttä käsittelevässä oppaassa kerrotaan, että käydessään kauppaneuvotteluja EU ”tilaa riippumattoman tutkimuksen aiotun sopimuksen taloudellisista, sosiaalisista ja ympäristövaikutuksista” ja että tutkimuksen tulokset otetaan neuvotteluissa huomioon. Nyt komission propagandamateriaalit toistavat toistamistaan erään vaikutusarvion avaintuloksena lukua 545 euroa per vuosi – ennustetta sopimuksen seurauksena keskimääräiseen eurooppalaiseen kotitalouteen koituvasta lisätulosta.

Kun katsotaan tämän ennusteen tuottanutta ”riippumatonta” tutkimusta hiukan tarkemmin, ilmenee, kuinka ollakaan, että sen laatija on komissio itse, DG Trade-osastonsa johdolla. Neuvottelijana toimiva instituutio perustelee neuvottelutavoitteitaan oman ”tutkimuksensa” tuloksilla ja kutsuu tutkimustaan ”riippumattomaksi”. Akateemisella puolella DG Traden virkamiehiä onkin kuvattu ”kaupan liberalisaatioon orientoituneiksi ja kauppaneuvottelijan uraan tähtääviksi”. Ei ihme, että europarlamentti on jo osoittanut tästä vaikutusarviosta joukon metodologisia virheitä ja haluaa hankkia oman analyysin asiasta.

Kritiikin kohteena on niin ikään komission tulkinta toisesta tutkimuksesta, jota komissio pitää avaintutkimuksena ja josta myös väite perhekohtaisesta 545 euron lisätulosta on peräisin. Brugessa sijaitsevan College of Europe:n professori Clive George, joka on aiemmin  johtanut Euroopan komissiota varten tutkimuksia sopimusten vaikutuksista, kirjoittaa artikkelissaan näin: ”Tutkimus tarkastelee erilaisia skenaarioita, joista optimistisin tuotti laajalti siteeratun 120 miljardin euron lisäyksen (EU:n talouteen). Tämä on vain 0,5% EU:n BKT:stä. Lisäystä ei nähtäisi välittömästi eikä luku merkitse vuosittaisen kasvun lisääntymistä 0,5 prosentilla.”

Edelleen: ”Tässä komission tutkimuksessa arvioidaan, että kestää kymmenen vuotta ennen kuin sopimuksen täydet vaikutukset ilmenevät. Näinä kymmenenä vuotena sen vaikutus talouskasvuun ei olisi 0,5% vaan 0,05%. Kaiken lisäksi tämä on koko tutkimuksen optimistisin skenaario (arvaus) vaikutuksista, joita sopimuksella arvioidaan parhaimmillaan saavutettavan. Realistisemmissa skenaarioissaan tutkimus ennakoi BKT:n kasvavan hiukan yli 0,1%, mikä kymmenen vuoden periodina merkitsisi 0,01% lisäystä BKT:n kasvuvauhtiin. Tällainen vauhti ei eroa mitenkään tavanomaisesta ja komissio tietää sen.”

Georgen johtopäätös on, että ”EU-USA-kauppasopimuksen tuottama taloudellinen hyöty on parhaimmillaankin minimaalinen”.

Professori Georgen kritiikkiä kestämätön ”riippumaton” raportti on peräisin Lontoossa sijaitsevasta talouspolitiikkaa kommentoivasta laitoksesta nimeltä Centre for Economic Policy Research (CEPR). Sitä rahoittavat maailman suurimmat pankit, jotka odottavat hyötyvänsä neuvoteltavana olevasta transatlanttisesta sopimuksesta. Nämä yritykset – mm. Deutsche Bank, BNP Paribas, Citigroup, Santander, Barclays ja JPMorgan – maksavat vuosittain 6000-20000 euroa tälle ajatuspajalle, joka verkkosivujensa mukaan tarjoaa jäsenilleen vastapalveluksena ”mahdollisuuden vaikuttaa aktiivisesti CERP:n tutkimustoiminnan ja politiikan suuntaamiseen”.

Sepä siitä vaikutusten ”riippumattomasta” tutkimisesta.

5. myytti: Komissio edustaa neuvotteluissa koko EU:ta

Todellisuus: Komissio edustaa itseään ja ylikansallisia yrityksiä, mutta selvästikään ei koko EU:ta – etenkään kansalaisia.

Komission läpinäkyvyyttä käsittelevän oppaan mukaan se neuvottelee kansainväliset kauppasopimukset ”jäsenvaltioden antamia ohjeita noudattaen”. Se ilmoittaa olevansa ”koko neuvotteluprosessin ajan velvollinen vastaamaan toimistaan eurooppalaiselle yhteiskunnalle, sen jäsenvaltioille ja Euroopan parlamentille, jotka toimivat sen demokraattisena kontrollina”.

Tosiasiassa komission ja jäsenvaltioiden välinen vallanjako on vinoutunut voimakkaasti komission suuntaan. Komission toimintakyky, tekninen asiantuntemus ja aloitteellisuus neuvotteluasiakirjojen valmistelussa on parempi kuin jäsenmaiden. Komission antamien esitysten muuttaminen vaatii jäsenmailta organisoitumista suuriksi usean maan ryhmiksi. Komission raportoidaan myös käyttävän monenlaisia keinoja jäsenvaltioiden esittämien vastalauseiden ohittamiseen. Esimerkiksi tästä sopivat vaikkapa meneillään olevat neuvottelut kauppasopimuksesta EU:n ja Kanadan välillä. Kun jäsenvaltioiden edustajille esitettiin neuvotteluista vuotaneita tekstejä, moni myönsi, ettei ollut tiennyt aiemmin mitään niiden sisällöstä, ja että tekstit myös osoittivat komission myös ylittäneen neuvotteluvaltuutensa roimasti.

EU:n käymien kauppaneuvotteluiden maailmanlaajuinen agenda ja vaatimus analysoida pinoittain siihen liittyvää lakiteknisesti vaativaa tekstiä ylittää monen Euroopan parlamentin jäsenen kapasiteetin. Parlamenttilähteen mukaan kansainvälisen kaupan komitean (INTA) mepit ottavat viikossa vastaan 500-1000 sivua luettavaa. Tuloksena on lähteen sanojen mukaan ”näennäisavoimuus” kun ”saat tuhat sivua, mutta et silti tiedä, mitä on meneillään”.

Richard Baldwin, Geneva Graduate Instituten Kansainvälisen talouden professori on kiteyttänyt asian: ”Euroopan kauppapolitiikkaa vetää vaaleilla valitsematon teknokraattielin, joka uskoo kaupan vapauttamisen hyvyyteen ja johon poliittisten paineiden ja jännitteiden vaikutus ei ulotu”.

Tältä demokratia näyttää

Demokraattisemman näkemyksen eurooppalaisesta kauppapolitiikasta saa tutustumalla lähes viidenkymmenen kansalaisyhteiskuntaa edustavan ryhmän muodostamaan allianssiin nimeltään Alternative Trade Mandate Alliance. Allianssi kehittää vaihtoehtoista näkemystä kansainvälisestä kaupasta, jossa etusija kuuluu ihmisille ja planeetalle eikä suuryhtiöille.

Vaihtoehtoisen näkemyksen ydin on EU:n kauppapolitiikan saaminen demokraattisen kontrollin alaiseksi. (Lue lisää: Is this what democracy looks like?) Allianssin periaatteiden tulisi olla demokratiassa itsestäänselviä: läpinäkyvyys ja avoimuus salailun sijaan; lakeja säätävät valitut parlamentaarikot vaaleista riippumattomien byrokraattien sijaan; sekä kansalaisten osallistuminen yhtiövallan lobbareiden sijaan.

Allianssi on testannut näkemystään demokratiaperiaatteiden mukaisesti julkaisemalla siitä luonnoksen verkossa julkisesti kommentoitavaksi, jotta ”Alternative Trade Mandatea voitaisiin kehittää aidoksi kansalaisten myöntämäksi valtuutukseksi”.

Allianssin tavoitteena on käyttää lopullista versiota tekstistä välineenä mobilisoida kansalaiset kautta Euroopan EU:n kauppapolitiikan muuttamiseksi ja menossa olevien kansainvälisten kauppaneuvotteluiden nostamiseksi Euroopan parlamentin vaalien avainkysymykseksi vuoden 2014 vaaleissa.

Suunniteltu EU:n ja USA:n välinen kauppasopimus siirtää valtaa suuryrityksille ja heikentää demokratiaamme. Demokraattisen kontrollin palauttamiseksi kansalaisille on ensimmäiseksi tärkeää murtaa väärät uskomukset siitä, mitä neuvoteltavina olevat sopimukset meille merkitsisivät. Miten kauan suostumme Euroopan komission propagandan kohteiksi?