Seuraava teksti on koostettu suomeksi Electronic Frontier Foundationin sivuilla julkaistusta artikkelista Anti-Counterfeiting Trade Agreement (CC BY 3.0 US).
Mikä on ACTA?
Anti-Counterfeiting Trade Agreement (ACTA) on sopimus, jonka tarkoituksena on luoda uusia maailmanlaajuisia standardeja immateriaalioikeuksiin. Se ylittää nykyisen kansainvälisen lain, ja siirtää keskustelua demokraattisemmilta useankeskeisiltä foorumeilta, kuten WTO:sta ja WIPO:sta, salaisiin alueellisiin neuvotteluihin. Yhdysvallat pyrkii ACTA:n kautta luovuttamaan suurempia valtuuksia itsenäisesti toimiville toimeenpanoelimille, pysäyttämään kaikki tuotteet jotka liittyisivät tekijänoikeusrikkomuksiin (mukaan luettuna internet-domainit), kriminalisoimaan digitaalisten suojauksien kiertämisen ja puuttumaan verkkopiratismiin.
ACTA:a neuvoteltiin vuosina 2007-2010, jolloin sen osapuolina olivat USA, EU, Sveitsi, Kanada, Austalia, Uusi-Seelanti, Meksiko, Singapore, Marokko, Japani ja Etelä-Korea. Näistä kahdeksan valtiota allekirjoittivat sopimuksen lokakuussa 2011. Neuvotteluihin osallistui vain yksitoista valtiota, mutta sopimuksen vaikutukset olisivat olleet maailmanlaajuiset. Sopimus astuu voimaan kun kuusi valtiota ratifioivat sen. Lokakuuhun 2012 mennessä sen on ratifioinut vain Japani.
Miksi kannattaa olla kiinnostunut?
ACTA:n oli alusta alkaen tarkoitus kohdistua internetiin ja sen käyttäjiin. Yksi neuvotteluiden tavoite oli laajentaa “Agreement on Trade Related Aspects of Intellectual Propertyssä” sovitut immateriaalioikeuksien täytäntöönpanokäytännöt verkkosisältöihin. Tämän takana on yhdysvaltalaisten ja eurooppalaisten tekijänoikeusteollisuuden suurten edustajien tavoite saada käyttöönsä vahvempia keinoja tekijänoikeuksien valvomiseksi maailmanlaajuisesti.
Sopimus sisältää useita kohtia, jotka aiheuttavat merkittäviä huolia kuluttajien yksityisyyden ja kansalaisoikeuksien puolesta, ja jotka uhkaavat sekä digitaalisia innovaatioita että tiedon vapautta Internetissä. Suurimpia ongelmia on kolme:
1. Neuvotteluprosessi: Salaisesti neuvoteltu ACTA kiertää sekä kansalliset että kansainväliset säädöksiä luovat elimet, eivätkä kansalliset parlamentit, lainsäätäjät tai kansalaiset ole saaneet antaa mitään merkittävää panosta. Ensimmäinen teksti julkaistiin virallisesti vasta 2010, kun se oli jo neuvoteltu loppuun kahdeksalla neuvottelukierroksella suljettujen ovien takana.
2. Säädökset: Sopimus vaatisi allekirjoittaneita valtioita asettamaan voimaan uusia immateriaalioikeuksien täytäntöönpanokeinoja. Nämä aiheuttaisivat sellaisia rajoituksia, jotka nostavat merkittäviä huolia käyttäjien sananvapauden, yksityisyyden, innovaatiomahdollisuuksien ja oikeusturvan puolesta.
3. Täytäntöönpano: Sopimus loisi uuden ylikansallisen instituution, ns. ACTA komitean, joka koostuisi vaaleilla valitsemattomista jäsenistä. Komitean tarkoituksena olisi valvoa ACTA:n toimeenpanoa ja tulkintaa, ilman mitään laillista vastuuta tehdä päätöksiä läpinäkyvästi.
ACTA:n säädökset
ACTA:n lopullinen teksti sisältää immateriaalioikeuksien toimeenpanosta säädöksiä, jotka saattaisivat aiheuttaa haitallisten lakimuutosten tulvan. Samalla sopimus loisi palveluntarjoajille vahvoja yllykkeitä valvoa lakia yksityisesti, mikä voisi vakavasti haitata internetin käyttäjien yksityisyyttä ja ilmaisunvapautta. Sen tekstin voidaan myös tulkita oikeuttavan verkkosivujen suodattamisen ja estämisen sekä sulkemisen ulos internetistä.
Tarkemmin sanottuna ACTA:n tekijänoikeussäädökset johtaisivat:
– Internet-palveluntarjoajien muuttumiseen tekijänoikeuspoliiseiksi: useat sopimuksen säädöksistä lisäisivät palveluntarjoajien vastuuta käyttäjiensä toiminnoista, ja voisivat siksi painostaa suodattamaan ja estämään verkon sisältöä. Tämä voisi johtaa siihen, että palveluntarjoajat alkaisivat ilman oikeuden päätöstä poistamaan tunnuksia ihmisiltä, joiden väitetään syyllistyneen toistuviin tekijänoikeusrikkomuksiin.
– Yksityisyyden ja oikeusturvan loukkaamiseen: sopimus voisi lisätä paineita tehostaa tiedonvaihtoa valvontaviranomaisten välillä sekä auttaa tekijänoikeuksien haltijoita pääsemään käsiksi rikkomuksiin liitettyjen ihmisten tietoihin, jotta näitä ihmisiä voitaisiin rangaista.
– Rajoittaviin digitaalisiin lukkoihin: sopimus velvoittaisi allekirjoittaneita valtioita asettamaan voimaan juridisia keinoja estää ns. DRM-suojauksen kierto, vaikka suojauksen kiertämisen syynä ei olisi laittoman kopion tekeminen.
– Suurempiin siviili- ja rikoslaillisiin seuraamuksiin tekijänoikeusrikkomuksista: sopimus laajentaisi tekijänoikeusrikkomuksen määritelmää siten, että se voisi kattaa jopa ei-kaupallisen toiminnan, ja velvoittaisi valtioita tekemään tekijänoikeusrikkomukseen yllyttäminen ja niiden auttaminen rangaistavaksi.
– Epädemokraattiseen toimeenpanojärjestelmään: sopimuksen myötä luotaisiin ACTA:n toimeenpanokomitea, joka koostuisi vaaleilla valitsemattomista allekirjoittajavaltioiden jäsenistä. Komitean tehtävä olisi varmistaa sopimuksen toteutuminen, ja sillä olisi jopa valtuus muuttaa tiettyjä sopimuksen osia.
Mitä seuraavaksi?
Vaikka ACTA hylättiin murskaavalla 92 % enemmistöllä Euroopan parlamentissa kesällä 2012, sopimus on edelleen uhka muille sen allekirjoittaneille valtioille, jotka ovat ratifioineet tai tulisivat ratifioimaan sen. Kiinaa ei ole kutsuttu mukaan, kun taas esimerkiksi Intia ja Brasilia kutsuttiin virallisesti neuvotteluihin. Ne kuitenkin jättäytyivät pois tai kieltäytyivät osallistumasta lainkaan, viestittäen ettei niillä ole mitään mielenkiintoa liittyä tämänkaltaisiin yrityksiin ohittaa olemassa olevat kansainväliset foorumit ja pakottaa kehittyvät taloudet sitoutumaan alhaisempiin oikeusturvastandardeihin vain puuttuakseen immateriaalioikeuksien loukkauksiin.
Sopimuksen allekirjoittavia valtioita edellytetään mukauttamaan kansalliset lakinsa ja käytäntönsä ACTA:n säädöksiin. Sopimuksen lopullinen teksti sallii jonkun verran joustoa ja kansallisten lakien kunnioittamista, mutta on vaikea tietää kuinka valtiot hyödyntävät tätä jos ACTA-komiteaa ja US Special 301 Report -prosessia käytetään ajamaan tiukempia toimeenpanostandardeja.
Tämä todennäköisesti korostaisi USA:n tekijänoikeuslainsäädännön jo ennestään kiistanalaisia piirteitä (esimerkkinä mainittakoon Digital Millennium Copyright Act), ja rajoittaisi kongressin kykyä uudistaa kansallista lainsäädäntöä vastaamaan kansalaisten ja teknologiasektorin muuttuviin tarpeisiin immateriaalioikeuksien suhteen.
Vaikka jokin tietty valtio ei olisi osana ACTA:a, on todennäköistä että sopimuksen voimaantulo ja sen säädösten toimeenpaneminen tulisi olemaan tuleville vapaakauppasopimuksille asetettava ehto. Lopulta se rajoittaisi kansojen mahdollisuuksia valita käytäntöjä, jotka parhaiten sopivat kansallisiin tavoitteisiin ja taloudellisen kehityksen tasoon.